Suomessa talvisodan ja jatkosodan aikana rintamalle tai rintamalta lähetettyä postia, joka oli tarkan valvonnan eli sensuurin alaisena. Kenttäpostilähetyksiin ei kirjoitettu osoitteita, jotta ne eivät paljastaisi yksiköiden sijaintia viholliselle vääriin käsiin joutuessaan.

Selväkielisten osoitteiden sijasta käytettiin ns. peitelukuja ja vastaavasti kirjeiden alussa oleva paikkamerkintä saattoi olla esimerkiksi "Kankaalla kannon päässä", "Korsussa" tai "Siellä jossakin", joka lienee näistä tunnetuimpia.

Kenttäpostilla oli suuri merkitys sekä rintaman että kotirintaman mielialojen ylläpitäjänä. Vaikka sotilaallisesti täsmällisiä tietoja ei saanut ilmaista, kenttäposti kuljetti tunnelmia ja osoitti välittämistä. (Wikipedia).

Perheen kenttäpostista olen saksinut alla olevat viestit:

Pommisuojassa 30.11.39 (Santahaminassa)

Rakas Väinö!

35 pommia heitettiin tänään tänne. Olemme elossa ja vahingoittumatta. Jumalan haltuun rakas poikani. Äiti

1.12.39
Olemme olleet yön Mellunkylän nuorisotalolla, josta lähdemme tänään Hämeenlinnaan. Kirjoita Hämeenl. poste restante, kiireessä Äiti
Hilja Väinölle 1.12.39 Helsingistä
Kaijalta paljon terveisiä ja suukkoja Väinö-enulle.
Ainon kirjeessä Väinölle 2.12.39 Jokelasta

Kohta kun sain kuulla Helsingin pommituksista otin puhelun kotiin, saamatta kuitenkaan vastausta. Soitin sitten Otto-sedälle, joka ei liioin tiennyt teistä mitään. Sanoi soittaneensa Santahaminaan mutta tuloksetta. Häneltä sain ensimmäisen, kolmen minuutin kuvauksen koko hävityksen kaameudesta.

… Vastustajamme ovat suurelta osalta kirgiisejä, kuten mm. tämänpäiväinen paikallinen lehti kertoo. He ovat huonosti varustettuja. Tavallinen ”tyyppi” on: mies ilman saappaita, jalkoihin käärittynä säkkiä tai vanhaa lumppusarkaa, aluvaatteet puuttuvat useimmilta. Se, jolla on päällystakki, on ilman asetakkia tai päinvastoin. Muutamilta sentään on tavattu molemmat, mutta silloin ei päällystakissa ole – hihoja!

Miehet ovat niin nälkään nääntyneitä, että usein ovat antautuneet vangeiksi vain ruokaa saadakseen. Näin palan neuvostolaista leipää, joka oli saatu erään sotavangin taskusta. Se kimalteli kuin kivi, jossa on pieniä jyväsiä katinkultaa – hienoksi jauhettua olkea! Joukossa runsaasti sentin tai kahden mittaisia oljenkorsia kuin hevosen appeessa. Sääliksi suorastaan käy, vaikka ryssästä on kysymys.

P.s. Olen kasvattanut viikset, vaikka inhoankin niitä, enkä aja pois ennen kuin sota on voitettu!

Väinö äidilleen 7.12.39 Jokelaan

Ylistaro 20.12.-39

Rakas Väinö.

Raskas suru on kohdannut meitä. Nisse on kaatunut Kannaksella 16.12. Jos vaan voit saada lomaa, tule Ylistaroon.

Äiti

Hilja Väinölle 20.12.39
Voi te rakkaat siellä kotona. Minua niin huolettaa teidän vointinne, varsinkin nyt kun Nisse-parka on iäksi poistunut. Minun on niin sääli Ainoa ja pienokaisia. Enkä pääse edes itse lohduttamaan, enkä mitään tekemään niistä monenmoisista käytännöllisistä tehtävistä, joita nyt varmasti on ilmennyt.
Väinö äidilleen jouluna 1939 Ylistaroon
Näin lehdestä, että Nisse haudattiin toissapäivänä. Olin ainakin hengessä mukana saattamassa häntä viimeiseen lepoon, mutta niin mielelläni olisin tullut oikein henkilökohtaisesti.
Pakkanen kiristyy yhä ja taistelut muuttuvat yhä yksipuolisemmiksi. Täällä keräillään parhaillaan Suomen sotahistorian ehkä suurinta sotasaalista. Sekalaista määrää aseita, ammuksia, tankkeja, autoja hevosia ym. ym. on vaikea edes kuvitella.
Väinö äidilleen 5.1.40. Suomussalmen ja Raatteen tien voitto oli saavutettu.
…Tiedätkö muuten, mitä ranskalaiset sotilaat tekevät länsirintamalla?
Kutovat sukkia evakuoidulle siviiliväestölle! …
Väinö Tervaskari veljelleen Erkille 15.1.1940
Likvidoi ryssiä minunkin puolestani!
Pentti Salovaara (13v.) serkulleen Erkille 1.2.40 Oulusta
Olen käymässä täällä entisessä ”paikassa”. Olen nimittäin – nythän sen uskaltaa sanoa – ollut 4 päivää sot.sairaalassa, kun luultiin, että minulta pitää umpisuoli leikata, mutta onneksi selvisikin, että kysymyksessä oli vain jokin ihan viaton munuaishäiriö.
Väinö äidilleen 7.2.40 Kajaanista
Tänään meillä kävi taas vieraita, eräs englantilainen majuri, joka puhui ihan virheetöntä suomea, sekä Englannin alahuoneen jäsen Mr. MacMillan. Kovasti ihailivat taas meitä, ja mikäs on ihaillessa. Suomalainen sotilashan on tunnetusti maailman paras! Kämppäämme ja telttojamme kiittelivät lämpimiksi ja mukaviksi ja valittivat, että länsirintamalla Maginot-linjalla pakkaa vilu ahdistelemaan. Hauska oli taas ”spiikata”. On se ihmeellistä ajatella, että meillä on vieraita aina sieltä ”suursodan” kävijäin joukostakin.
Väinö äidilleen 9.2.40. Mr. Harald MacMillan oli myöhemmin Englannin pääministeri vv. 1957-63.
On tässä viime päivinä vähän hihat saaneet heilua, kun eivät ryssät meinanneet uskoa, että heidän on pysyttävä omalla maallaan, vaan yrittävät tulla tänne kyttäilemään. Mutta kalliisti ne saivat taas uteliaisuutensa maksaa, sillä päälle neljäsataa niitä jäi makaamaan tuonne hangelle.
Väinö äidilleen 25.2.40
Minulla on sukat tekeillä. Tarvitsetko?
Salli-musteri Väinölle 25.2.40
Minulla on taas ilo panna mukaan tämä Postisiirrosliikkeen ”shekki”, joka väärinkäsityksen vuoksi minulle tänne, eikä suoraan sinulle, kuten tarkoitukseni oli.
Väinö äidilleen 27.2.40
… Aino ja lapset lähettävät sinulle rakkaat terveiset. Kaija on jo iso tyttö ja Liisakin täytti vuoden ja sai toissayönä 2 hammasta, joita hänellä on nyt 6…
Hilja Väinölle 28.2.40
… Täällä on touhua lujasti, mutta hyvin voidaan kaikesta huolimatta. Kirjoitan kirjeen heti, kun suinkin kerkiän. Ryssä saa päihinsä yhtä hyvin kuin ennenkin…
Erkki Väinölle 1.3.40

… Vaikka olemmekin saaneet koko kansa kestää kovia koettelemuksia, niin sotanäyttämöllä kuin kotirintamallakin, niin se on vain yhdistänyt ja lujittanut meitä uskossa lopulliseen voittoon ja isänmaamme onnelliseen tulevaisuuteen. En ole mikään profeetta enkä suuri sotapäällikkö, mutta kaikki alkaa jo viitata siihen, että ryssän voimat alkavat lamaantua. Kannaksella se vielä rynnistää, sillä siellä olevia iivanoita ei tänä aikana ilmeisesti olisi ehtinyt surmata, vaikka joka miehellä olisi ollut meidän puolellamme konepistooli, mutta ei sekään voi loputtomiin kestää…

Erkiltä olen saanut viimeksi 16.2. päivätyn kortin. Hyvin kertoi poika voivansa ja ryssiä kuuluu kaatuvan kuin heinää…

Väinö äidilleen 1.3.40
… Muutimme hieman kauemmaksi asemalta. Meillä on täällä oma kamari. Bergsténin täti lainasi Hetekan patjoineen ym. Radiokin täällä on, joten voimme seurata aikaamme. Isäntäväki on oikein mukavaa pohjalaasta väkeä. Isäntä lähtee kohta sotaan…
Aino Väinölle Ylistarosta 3.3.40
… Oletko saanut Otolta villapaidan, jonka tilasin? Kuka pesee sukkasi? Onko sinulla alusvaatteita vaihtaa? …
Hilja pojalleen Väinölle (28v.) 3.3.40 Ylistarosta
Minusta ryssien meiningit viime aikoina ovat näyttäneet vähän siltä, että niillä ei ole oikein halua eikä kykyäkään ryhtyä suurempiin rynnistyksiin. Ainoastaan Kannaksella saattaa vielä jonkun aikaa jatkua ”tilanne”, mutta eiköhän se Molotoffi vain mahtane haeskella sopivaa aihetta kohdistaa mielenkiintonsa muualle, jossa voisi kuka paikata täällä kärsimäänsä häpeää. Taikka sitten paisuu Venäjän tyytymättömyydestä vallankumous, mikä epäilemättä olisi paras ratkaisu.
Väinö äidilleen 4.3.40
Lähetän Sinulle tässä kutomani sukat. Ne ohkaiset on tarkoitettu alusukiksi, sillä musta lanka päästää vähän väriä. Täältä ei saa tupakkaa ollenkaan ja yskän karamellitkin ovat loppuneet, niin ettei tahdo pakettiin saada mitään.
Salli-musteri Väinölle 7.3.40 Eurasta
Rakas, rakkaampi, kaikista rakkain. Sinä, Sinä!!
Sanni Väisänen otsikoi kirjeensä Väinölle 6.3.40 Kajaanista
… Erkillä tuntuu kaikesta päättäen olevan vähemmän hiljaista siellä. Voi poika poloista. Sain häneltä 1.3.kirjoitetun kortin. Eilen oli Isän poismenosta kulunut kolme vuotta. Paljon on ehtinyt tapahtua sen jälkeen, mutta näistä kärsimyksistä on ainakin Isä poissa…

Erkki täyttää huomenna 22 vuotta. Poika riepu! Sääli teitä, vaikka olette maailman oikeimmalla asialla…

Hilja Väinölle 10.3.40

Rakas Väinö!

Olen kovin murheellinen ja huolissani, sillä Erkille 25.2. lähettämäni kirje tuli takaisin merkinnällä ”Palautetaan”. Mitä hänelle on tapahtunut! Voi hyvä Jumala tätä rauhaakin! En jaksa ajatella mitään. Kaikki tuntuu ihan mahdottomalta. Ainoa valopilkku on toivo saada teidät kotiin. Kirjoita pian.

Äiti

Kenttäpostikuoria