Ennen Tervaskaria sukunimemme oli Taimi (1906-1935).
Sitä ennen nimi oli Nikander.
Tämä sukuhaara on lähtöisin Hausjärveltä, Etelä-Hämeestä. Vanhin Nikanderin nimi, jonka olen löytänyt on alla oleva merkintä Hausjärven Vihittyjen luettelosta vuonna 1805.

Hausjärvellä on Vantaa-niminen kylä, ja samalla minullekin selvisi, mistä Vantaanjoki saa alkunsa!

Nikander Hausjärveltä

Suomen Sukututkimusseura
Historiakirjat

Hausjärvi - vihityt

  • Miehen etunimi: HENR => Henrik, Henriih, Henrd:, Henrikus
  • Miehen sukunimi: NIKANDER => Nikander
  • Vaimon etunimi: HEDVIG => Hedvig
Kuul. Vihitty Kylä Talo Mies Vaimo Kylä Talo
  10.3.1805 Vandais   Skn.Skredd. Henr: Nikander Bd.dr. Hedvig Thom:dr. Vandais Isotalo  

Pitäjänräätäli Henrik Antinpoika Nikander meni myöhemmin kotivävyksi vaimonsa kotitaloon. Paitsi Isotalo, talon nimi näkyy olleen myös Mikkola ja Pietilä. Voisin kuvitella, että kiertäessään pitäjää räätälinä, tämä tarvitsi selvästi muista eroavan nimen, siksi hän oli ottanut nimekseen Nikander. Kuollessaan 28.12.1843 hän ei enää ollut räätäli, vaan lampuoti Henrik Andersson (Antinpoika). Mistä olisi nimi Nikander tullut? Tällä hetkellä vahvin uskomukseni on, että jos Henrik Anderssonin isä on se Anders Johnsson, joka olisi syntynyt Hausjärven Ryttylän kylän Nikkilän talossa, niin nimi tulisi silloin Nikkilästä!
Hausjärven naapuripitäjän Janakkalan Kernaalassa on myös Nikander-nimisiä ihmisiä mutta he eivät ole meille ainakaan läheistä sukua. Vielä on merkittävä sellainenkin erikoisuus, että kun Henrik Anderssonin poika Manasse Nikander muutti Kalajoelle, siellä oli silloin kappalaisena Magnus Nikander, eikä hänkään ole meille sukua!
Edellä mainittu Manasse Henrikinpoika Nikander oli se esi-isämme, joka lähti pois Hausjärveltä.

Manasse asui kotonaan vuoteen 1839 asti, jolloin muutti Hausjärven Rutajärvelle Nummelinin verotilalle, jossa sisarensa Eva Christina oli miehensä Joseph Mattsonin s. 10.1.1814 emäntänä. Sieltä Manasse muutti 12.12.1840 Hämeenlinnaan, meni siellä värjärin oppiin färgare Emanuel Nystedtin luo, joka asui kaupungissa korttelissa n:o 124. Sieltä oppipoika Manasse Henrikinpoika aloitti 10 vuotta kestävän opiskelu- ja kiertolaiselämänsä. 24.11.1841 hän muutti Poriin, oli siellä vuoden. 8.12.1842 hän muutti Uuteenkaupunkiin, edelleen tittelillä "lärling Manasse Henriksson".

Tässä vaiheessa hän katoaa kirkonkirjoista, koska Uudenkaupungin kirkonkirjoista puuttuvat v. 1842 muuttokirjat. Seuraavaksi hänet löytää taas Hämeenlinnan muuttokirjoista, jossa Turusta 21.1.1850 tullut kisälli Manasse Nicander kirjataan garfare Matts Vianderin asukiksi taloon n:o 91 sivulle "vaeltava väki". Jo 6.5.1850 kisällimme ilmoittaa muuttavansa Pietariin!
Mikä mutka matkaan lie tullut, koskapa samana päivänä hänet kirjataan saapuneeksi Ouluun! Sieltä nahkurinkisälli Manasse Nikander muutti 22.10.1850 Kalajoelle Hannilan maalle, jonne 4.11.1850 muuttaneeksi kirjattiin (sattumaltako) myös Reisjärveltä tullut piika Anna Liisa Eliaantytär Skantsi, sittemmin hänen ensimmäinen vaimonsa.  
Kisällistä tuli sittemmin "socknegarfare" pitäjännahkuri.   Hänellä oli nahkurinverstas ja asunto Kalajoen Etelänkylässä vanhan sillan kupeessa, paikalla, missä 1995 oli Esson huoltoasema   Hyvänä laulajan Manasse toimi myös kylän kansakoulussa esilaulajana, äänen antajana, koulussa kun ei ollut urkuja. 30.9.1885 hän oli koulussa laulattamassa lapsia, kun sai äkillisen aivohalvauskohtauksen ja kaatui päin luokan ikkunalautaa, joka halkesi. Lapsista Manasse ja Leonard olivat silloin oppilaina koulussa ja järkytyksekseen näkivät isänsä kuolevan silmiensä edessä.   Manasse Nikanderilla oli kaikkiaan 15 lasta, mutta vain seitsemän heistä eli aikuisiksi asti. Viisi heistä muutti Amerikkaan. Vain vanhin ja nuorin jäivät Suomeen.

Manassen nuorin poika Emil Mikael Nikander jäi kaksivuotiaana puoliorvoksi ja yhdeksänvuotiaana täysorvoksi. Ajan tavan mukaan seurauksena oli huutolaiseksi joutuminen. Poika pääsi onneksi sellaiseen taloon, josta hänet pantiin kouluun.

Suhteellisen lyhyen elämänsä aikana E.M.Nikander teki huikean sosiaalisen nousun. Huutolaispojasta tuli veturinlämmittäjä, sitten kansakoulunopettaja, vakuutustarkastaja ja lopuksi prokuristi vakuutusyhtiö Pohjan valvontaosastolla.

Mutta sitä ennen perheen uudeksi sukunimeksi tuli Taimi

Eemeli Mikko Taimi

Snellmannin syntymän satavuotispäivänä 12.5.1906 kymmenettuhannet suomalaiset ottivat itselleen suomalaisen sukunimen. Emil Mikael Nikanderista tuli Eemeli Mikko Taimi.

Kaikkiaan Snellmanin satavuotisjuhlintaan liittyen nimensä suomalaistutti lähes 35 000 henkeä. Kun monessa tapauksessa vain perheen isän nimi oli ilmoituksessa, vaikka koko perhe vaihtoi nimeä, niin todellinen määrä on noin 100 000:nnen paikkeilla.

nimennysjpg.jpg

Mentyään naimisiin v. 1910 ja saatuaan kolme lasta tämän suvun Taimia oli enimmillään viisi henkilöä.

Tässä yhteydessä hiukan ennakoin seuraavaa nimenmuutosta kertomalla, että E.M.Taimi kirjoitti pari romaania vuosina 1917 ja 1921 nimimerkillä Mikko Tervas.

Taimi sukunimenämme ei ehtinyt edes 30 vuotta täyttää, kun nimenmuutos tuli aiheelliseksi. Vaikka Taimi ei kovin yleinen nimi olekaan, sekin vähä aiheutti sekaannusta. Mutta suurin syy nimenmuutokseen oli Adolf Taimi! Hän oli kommunisti, joka puuhasteli vallankumousta ja lietsoi kapinaa Suomessa. Hänet oli äskettäin tuomittu valtiopetoksesta moneksi vuodeksi vankeuteen. Ihmiset luulivat, että hän oli jotain sukua meille! Ja se loukkaus oli suurin syy muuttaa oma sukunimemme!

Uusi nimi Tervaskari tuli voimaan 29.3.1935, Kalevalan riemuvuonna. Nimi suojattiin, joten uusia adolfeja ei pitäisi tulla nimeä pilaamaan!

kihlapari_taimi.jpg
Kihlapari E.M. Taimi ja Hilja Laitinen

Tervaskari

Nimi Tervaskari rekisteröitiin 29.3.1935. Nimenhaltijoita oli silloin viisi. Lukumäärä väheni nopeasti muutamassa vuodessa. Aino meni naimisiin syksyllä 1935, Perheen isä Eemeli Mikko kuoli 1937 ja Erkki kaatui Talvisodan lopulla 1940. Talvisodan lopussa elossa oli vain kaksi Tervaskaria, Hilja ja Väinö.

nimenmuutos.jpg
Santahaminan kansakoulu

Miten päädyttiin nimeen Tervaskari?

Olen kuullut kahdenlaista tarinaa: Isäni sanoi, että haettiin paikkaa tai nimeä, joka liittyy jollain tavalla sukuun.
Kalajoella Rahjan kylän edustalla olisi kuulemma Tervaskari-niminen kari, pikemminkin luoto, joka nyttemmin on maan kokoamisen myötä liittynyt mantereeseen.
Olin kesällä 1995 lomareissulla, ja yövyin Kalajoella. Kävin pappilassa, jossa oli kanslistina vanhempi naishenkilö. Hän sanoi lapsena olleensa uimassa Tervaskarilla. Tarjoutui vieläpä viemään minut sinne. En voinut ottaa tarjousta vastaan, kun ei ollut saappaita eikä kameraa mukana, ja matkaakin olisi ollut kymmeniä kilometrejä kirkonkylältä. Mutta häneltä kuulin, että kari kuuluu Rahjan kylään.
Muutama vuosi sitten tapasin kollegani, jonka toimipaikkana oli Kalajoki. Hänkin sanoi tuntevansa Tervaskarin, kari on merkitty (meri)karttaankin. Pyysin häntä lähettämään tarkempia tietoja. Lähes vuotta myöhemmin sain häneltä tietää, että hän oli erehtynyt. Nimi ei ollutkaan Tervaskari, vaan Hevoskari!
Olisikohan kenelläkään niin tarkkoja karttoja Kalajoelta, että siinä näkyisivät nuo mahdolliset Tervaskarit - Hevoskarit?
Toisen tarinan nimemme synnystä kuulin Aino-tädiltä. Hän muisti, että isä-Eemeli oli kirjoittanut kirjoja nimimerkillä Mikko Tervas. Vaikka siitä oli jo toistakymmentä vuotta, niin isä halusi tämän Tervas-nimimerkin suvun nimeksi. Ilmeni, että Tervas-nimeä ei voitu suojata, koska se oli jo käytössä. Tai sitten joku muu suku oli jo suojannut nimen omaan käyttöönsä. Isä halusi nimessä näkyvän sanan Tervas. Olisikohan hän silloin muistanut, että syntymäkunnassaan Kalajoella on Tervaskari? Siksi nimeksi Tervaskari, eikä esim. Tervaskanto.
Tämän parempaa selvitystä Tervaskarin synnystä minulla ei ole, olisikohan kenelläkään enää?

Santahaminan kansakoulu
Santahaminan kansakoulu

Tervaskarien "alkukotina" voidaan pitää tätä rakennusta, Santahaminan kansakoulua.
Santahamina oli silloin Helsingin maalaiskuntaa. Edellä nimenmuutoslomakkeessa lukee kahdessa kohtaa "Helsinki" mutta siinä pitiäsi tietysti olla "Helsinki mlk". Hilja Tervaskari toimi koulussa johtajaopettajana vuodesta 1930 alkaen eläkkeelle siirtymiseensä saakka joskus 1950-luvun alussa. Koko perhe asui koulurakennuksen toisessa kerroksessa olevassa opettajan asunnossa.
Siihen aikaan Santahaminaan mentiin matkustamalla! Nopein tapa oli laivalla Kauppatorilta Suomenlinnan kautta. Jos bussilla meni, niin Kulosaaren kapea puusilta hidasti kulkua. Siinä mentiin vuoron perään suuntaansa. Silloin suosittiin joukkoliikennettä. Omia autoja ei juuri ollutkaan.

Alkukodin oveen teetettiin nimikyltti, joka edelleenkin on käytössä, - tällä hetkellä Vihertiellä.

Tervaskari
Alkukodin nimikyltti

Katso myös:

Wikipedia - Mikko Tervas

 

Historiaa kirjasi
Kalle Tervaskari