Väinö J. Tervaskari: Lapsuuteni Oulua I

perhe_taimi_1917Ei syntyvä sijjaasa kato. Niihän sitä pruukataan sanua, ja paikkasa kai se pittääki. Joka syntyy opettajan pojaksi se pyssyy opettajan poikana lopun ikkääsä. Mutta ei se kaikistell en mittään herkkukaan oo. Siinä ihimistä vaivaa varsinki alakuvuasina semmonen "henkinen rasite", josa onki kantamista.

 

Aatelkaapa ny, ku minuki pantiin kouluun jo kuusvuatiaana, kaks ja puali kuukautta sej jäläkeen ku olin täyttäny kuus vuatta. "Hyväpäinen poikahan se Väinö on ku se on opettajam poika". Sem povvauksen sitä sai kuulla tuhkatihiään, ja hyvvää kai ne kaikki tätit ja setät sillä tarkotti, mutta ei se ikkää lisänny eikä älliä kasvattanu.

Jo se ensimmäinen koulupäivä tuntu hirviältä. Aleksanterin kouluun minut pantiin, ja opettajana oli Salamelan Maitta-täti, äitin tuttuja ja mullekki tuttu täti, mutta ku siinä luakasa oli sitte ihan tuntemattomija poikia ja tyttöjä, melekej jokkainen mua palijo isompi - tiätenki ku ne oli mua vuatta vanahempia. Äiti oli sen kouluj johtaja, ja kehtas viälä tehä mulle semmosen hävittömyywen, että tuli luokkaam puhumaan jotaki meijän opettajalle eikä ollu mua näkevinnäänkää, vaikka minä istun ihan ensimmäisesä pulupetisa. Multa pääsi itku ja minä vinkasin, että: -Äiti! Sitte vasta äiti katto mua, tarttu niskasta kiinni ja lennätti ulos luakasta. Sitte viälä pauhas ja sano, ettei sitä sillä lailla saa tehä. Taisipa tukistaakki ennenku lähetti minut takasil luakkaan.

No, kyllähän sitä meleko pijan sentääm mukkautu olleen koulusa, mutta siittä "hyväpäisyy vestä" ei vain alakanu merkkejä näkyä. Ja hävetti seki, että piti olla aina niin fiineisä vaatteisa, nöörikengät ja polovihousut jalasa ku kaikilla muilla oli paremmin aijjeeraukseen ja muuhun ulukoilimahommaan soveltuva munteerinki. Karijalaisen Lassillaki taisi kyllä olla herskapin kakaran kamppeet, mutta Lassi oliki mua vuatta vanahempi ja palijo isompi, niin ettei sitä uskallettu kiusata niim palijo ku mua.

Mistä ne kaikki liä saanukki seleville, että minä olliin opettajam poika. Menipä sitä Oulusa minne vain, niin jopa kuulu jostaki porttikongista tai nurkan takkaa: "Höö, opettajam poika. Kerranki josaki Kakaravaaram pualella kaks tyttyä tappeli porttikongisa ku minä satun kulukeen siittä sivu. Ne repi toisijaan letistä ja kiliju ja potki. Vaan ku minä satum paikalle, niin tappelu loppu siihem paikkaan. Kumpiki rauhottu heti ja hönkäsl vain, että ”Höö, opettajan poika.” Semmoner rauhantekijäki se opettajam poika näköjään saatto olla, viäläpä ite tiätämättään, pelekällä olemuksellaav vain.