Väinö J. Tervaskari: Lapsuuteni Oulua, III

Sinä kesänä, jona pikkusisko synty, meillä ei viälä ollu kesähuvilaa, "villaa", niinku herskapeilla ylleesä oli joko Hiatasaaresa taikka Oulujojella taikka Varijakasa, ja ruattalaisilla varsinki Toppilasa, vaikka ne siälä oli likellä satamaa. Mutta olipa pöhheikkö, josa meki kävviimmä niinku monet muut oululaiset. Pöhheikkö käsitti Hiatasaaren eteläpääj ja retirrannan. Siälä kasvo leppää ja pajua ja koivua, joijen siimeksesä oli mukava kelliskellä ja ahavetuttaa ittijään kauniina kesäsenä pyhäpäivänä.

 

Jos oli aurinkoinem pyhäaamu, niinku nyj jäläkeempäim muistellen aina tuntu olleen, niin kaupunkilaisija alako kerrääntyä rantaan Kuusiluavon kainaloon ja muualle, misä niijen venneitä oli maihin vejettyinä. Jokkaisella joukkokunnalla oli mukana juurikorisa evväitä, leipää ja voita, sualakallaa, Liitströmin makkaraa, juustua ja kovaksi keitettyjä kanammunija ja mitä ny kelläki oli. Ja tiätysti kaffepannu. Siittä vain venneeseen ja keula kohti Hiatasaarta. Ne, joilla ei ollu ommaa paattija, meni saareen paketilla, Astriitilla tai Pikiturrilla pakhuusin rannasta. Jokkainen haki sitte mialuisesa paikan jonku puskan juurelta. Maahan levväytettiin viltti, risuja kerräiltiin mistä vain löyty, ja isä laitto niistä nuatijon. Kaffepannuun hajettiin rannasta vettä ja ripustettiin sitte pannu kepin nokkaan nuatijon päälle. Höystöt pantiin sekkaan ja ruvettiin oottaan kaffen kiahumista.

Jokkainen riisu ittesä niin kelteisilleen ku sialu siäti. Ehän niitä uimapukuja siihen aikaan monella ollu. Ja ku kaffe oli valamista niin sitä kaajettiin korvattommiin kuppeihin, evväät kaivettiin korista ja sitte nautittiin olosta luannon helemasa ja syätiim maha täyteen.

Hiatasaaresa oli Juneliuksen vesitehas, josa tehtiin punasta ja keltasta lemunaatija. Sen yhteyvesä oli jonkulainen kaffelan tapanen, josa sai ryypiskellä lemunaatija. Tämän Oulun kaikkijen "paarijen" kantaisän seinällä näkkiin ensimmäisen kerran semmosenki ihimeen ku pelitoosan, jonkulaisen soittopelin, johon piti panna pyärijä, pykälöity ja reijjitetty metallilevy. Ku sitte viäteri vejettiin niillevy lähti pyäriin, ja pelitoosa plimputti jotaki mussiikija. Jo sillon munki miäleen tarttu semmonen sävel, jonka sitte myähemmin tulin tunteen nimellä "Unter den Linden" ja joka on suurin piirtein sama ku myähempijen aikojen ameriikalainen jatsirrenkutus "Alexander's Rag Time Band".

Sitte ku aurinko alako lähetä läntistä taivaarrantaa ja ilimaki viiletä, niin kimpsut ja kampsut kerättiin kokkoon, penskat huuvveltiin pöhheikön sejasta ja lähettiin venneelle taikka Juneliuksen rykylle oottaam pakettija.

Niin oli taas kesänen pyhäpäivä viätetty luannon helemasa.